sunnuntai, 25. toukokuu 2014

5. osa: Muutos

Jimi-Justus Järväkorva kertoo:

Photobucket

Tunnelma pöydän ympärillä oli jännittynyt. Eniten jännitys taisi kuitenkin riipiä äitiä, jonka hampaiden kiristelyn mahtoi miltein kuulla. Äidin silmät kävivät tarkkaan läpi pöytäliinan jokaisen kuvion sillä aikaa kun vasta tapaamamme isoisäni nimeltä Kalle, pohjusteli puhettaan. Odotin innolla kertomusta siitä, miksen ollut päässyt aikaisemmin näkemään vaariani, ja miksei äitikään ollut voinut olla yhteydessä häneen.

Photobucket

"Ette uskokaan, kuinka kovasti olisin halunnut tukea sinua Yrsa! Ja tietenkin nähdä myös sinut Jimi-Justus, vaikken silloin edes vielä tiennyt olemassaolostasi", Kalle-vaari puhui äidille ja vilkaisi myös minua lempeästi, ehkä hieman anteeksipyytävästi. Vaari näytti ponnistelevan aiheen kanssa, mutta ei silti antanut puheensa katketa.

Photobucket

Kuuntelin korvat höröllä ja kannustin vaaria jatkamaan nyökyttelemällä tämän sanomisille. Se, mitä äiti ei minulle ollut aikaisemmin paljastanut, saattoi juuri nyt tulla julki. Huomasin sivusilmästäni äidin hypistelevän hermostuneena hameensa helmaa. Ehkä hän halusi repäistä siitä palat korviinsa tukkeeksi, ettei hänen tarvitsisi kuulla vaarin sanoja.

Photobucket

"Kun sinä Yrsa melkein yhdeksän vuotta sitten lähdit kylmästi kotoa, olin tietysti äitisi Anestian lailla vihainen kaikista tekemistäsi typeryyksistä. Mutta tajusin jo parin päivän jälkeen, etten voisi vihoitella sinulle loppuelämääni", vaari kertoi nöyrästi ja kohotti nopeasti kätensä minuun päin ennen kuin ehdin keskeyttää häntä kysymällä, mitä ne typeryydet olivat olleet. Suljin suuni heti ja annoin vaarin jatkaa: "Ensin yritin saada sinua kiinni puhelimitse, mutta ilmeisesti olit muuttanu numerosi salaiseksi. Sydämeni oli särkynyt, en saanut nukuttua ja valvoin yöt. Masennuin. Ja lopulta sain lähes potkut töistä uupumukseni takia! Mutta ymmärsin sinun vihoittelevan minulle, joten en uskaltanut tehdä enempää asian eteen... Totta kai minun olisi pitänyt, mutta olin niin neuvoton nyhverö..."

Photobucket

"Äitisi tietenkin äkkäsi huoleni sinua kohtaan. Hän yritti ensin piristää minua sanomalla, että olit täysi-ikäinen ja selviäisit varmasti, ja lähtösi oli oma päätöksesi. Mutta lopulta syytökset olivat aivan toista luokkaa. Kaikki oli kuulemma vain ja ainoastaan sinun vikasi. Äitisi kuulemma tiesi, että sinussa oli alusta alkaen ollut jotain pahasti vialla. Hän puhui niin paljon pahaa sinusta, kertoi kaikenlaisia satuja henkisesti vajaasta tyttärestämme... Ja minä luulin, että ne olivat totta! Että olinkin idiootti! Minä en muka voinut tietää näistä asioista, sillä aikoinani tein niin paljon töitä ja olin työmatkoilla, joten en voinut huomata poikkeavuuksia sinussa! Se nainen oli sekaisin!" vaari veti nopeasti henkeä ja yritti rauhoittua. Minä näin äidin silmäkulmien kostuneen, mutta hän ei sanonut sanaakaan, joten vaari jatkoi yhä:

Photobucket

"Äitisi manipuloi minut uskomaan, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Hän ei enää jatkaisi kanssani ja hankkisi eron, jos etisin sinut ja toisin takaisin kotiin. En silti uskonut, joten hän kertoi passittaneena sinut, Yrsa, hoitolaitokseen, josta et ikinä pääsisi pois, mutta jossa olisit hyvässä hoidossa. Oli kuulemma parempi, etten minäkään kävisi siellä sinua katsomassa. Muisto selväjärkisemmästä tytöstäni säilyisi näin paremmin..."

Photobucket

"Äitisi yritti turhaan lohduttaa minua öinä, joina valvoin ajatellen sinua. Olin hyväksynyt poissaolosi ja Anestian aivopesemänä uskoin olevani huono isä. Hän satuili minulle siitä, kuinka vielä hankkisimme lisää parempia lapsia, jotka kasvattaisimme statukseemme sopivammiksi. Mutta minä en kyennyt siihen, en pystynyt enää hankkimaan lapsia äitisi kanssa, en voinut edes ajatella sellaista. Niin masentunut olin..."

Photobucket

"Siitä Anestia tietenkin suuttui, olin hänen mielestään uskomaton vätys eikä minusta olisi hänen miehekseen, ellen pian ryhdistäytyisi. Yritin puolustaa itseäni ja samalla sinua Yrsa, sillä tiesin naineeni mieleltään aivan sekaisin olevan naisen. Minulla ei ollut voimia ottaa Anestiasta eroa, eikä hänkään liiemmin tehnyt mitään eropaperien kirjoittamisen hyväksi. Tiesin kyllä, että hänellä oli joku tai joitain muita miehiä, sillä minusta ei ollut hänelle enää mitään muuta kuin taloudellista hyötyä... Sinnittelin yhä töissä, sillä en keksinyt muutakaan"

Photobucket

"Meitä yhdisti enää vain joka iltaiset raivonpurkaukset - ja tietenkin yhteinen lapsi, sinä, meidän Yrsamme, jonka olemassaolon äitisi kielsi yllättävän hyvin. Viimein koitti kuitenkin se, mitä jo aikaisemmin olinkin odottanut tapahtuvan. Yhden raivoisan riidan seurauksena muutenkin korkean verenpaineen omaava Anestia sai lääkäreiden varoittaman kohtauksen. Olin sekaisen onnellinen ja kävin melkeinpä vain piruuttani sairaalassa katsomassa Anestiaa. Viimein hän kuitenkin menehtyi aivoverenkiertoon liittyvään tukokseen..."
Vaarin ääni hiljeni olemattomiin, mutta kuulemani perusteella ymmärsin, että hän ei tapahtunutta enää itkisi, jos oli edes silloin itkenyt.

Photobucket

"Onko äiti... siis... kuollut?" oma äitini sai ähkäistyä ja levitteli avuttomana käsiään kuin toivoen, että joku tarttuisi niihin ja ravistaisi kunnolla. Vaari vain nyökkäsi tälle hiljaisesti. Keittiön ilmapiiri vaikeni kiusalliseksi, jonka kaikki saattoivat tuntea kuin pahana hajuna pyörteillen sieraimissa ja huumaten ajatukset puuroksi. Keittiö aivan kuin imi henkäyksemme ja lukitsi ne visusti kaappeihin astioiden taakse piiloon. Kieltäni oikein pisteli päästä kysymään vaarilta lisää hänestä, kuolleesta isoäidistä ja ihan kaikesta.

Photobucket

Silti pidin suuni kurissa, ja hyvä niin, sillä vaari loi minuun katseen, joka kertoi, että kuulisin kaiken myöhemmin. Nyt ei ollut hyvä hetki olla utelias, sillä äiti ei selvästikään tahtonut kuulla edes tätä määrää tietoa. Jätimme asian sikseen ja istuimme muutaman hetken aivan hiljaa. Rinnassani liikkui silti jotain hyvin mieltä lämmittävää.

Photobucket

Lähes yhtä lämmittävältä tuntui vastikään saapunut kevät. Vaari oli muuttanut meille asumaan ja ehtinytkin piristämään minun ja äidin arkea jo useamman kuukauden ajan. Koska vaari oli eläkkeellä, hän ehti leikkiä ja puuhata kanssani kaikenlaista kivaa, kuten heitellä amerikkalaista jalkapalloa takapihalla.

Photobucket

"Hyvä koppi Jimi! Sinustahan voisi tulla vaikka huippupelaaja!" vaari kannusti virnistäen, kun nappasin onnistuneesti pallon.
"En minä välitä urheilusta. Ennemmin haluaisin astronautiksi, tiedemieheksi tai biologiksi. Tai vaikka astrologiksi", korjasin ja tähtäsin pallon takaisin matkaan.

Photobucket

Vaari innostui urahaaveistani ja lupasi viedä minut joku päivä lapsille tarkoitettuun tiedekeskus Siurekaan. Siellä voisin kuulemma tutustua paremmin tieteen ihmeisiin. Vaari on kyllä ihan paras!

Photobucket

Vaari ei hermostunut edes, vaikka hyppisin tämän sängyllä, toisin kuin äiti. Vaari saikin nukkumapaikakseen pienen nurkan äidin huoneesta, jossa hän sitten majaili. Olisin halunnut vaarin samaan huoneeseen kanssani, mutta olkkarissa ei ollut enää yhtään tilaa millekään ylimääräiselle.

Photobucket

Äitikin oli hyvillään vaarista, vaikka aluksi tämä tietysti hieman vierasti vaaria. Mutta nyt viimein hän sai juteltua mieltä vaivaamaan jääneet asiansa selviksi ja saipa hän myös hieman aikuismaisempaa seuraa kuin minä.

Photobucket

Vaikka äiti kävi töissä yhä, vaari tarjoutui miltein väkisin maksamaan laskuja ja muita menojamme. Rahatilanteemme helpottui siis kummasti, jolloin äitikin sai muuta mietittävää ja tilaa päähänsä. Tiesin kyllä äidin yhä kaipaavan tai ainakin miettivän Teressaa, vaikkei hän sitä ääneen pohtinutkaan.

Photobucket

Minä taasen edes kaivannut kavereita, sillä vaarin kanssa oli niin hauskaa. Hän auttoi minua läksyissä, kävi kanssani kaupungilla, pelaili, leikki ja puuhasi. Satuhetket vaarin kanssa olivat huippuja, koska vaari osasi esittää tarinan hahmot niin hupsusti ja lisäisi henkilöiden nimien tilalle tuttujemme nimiä.
"Ja niin prinssi Jimi-Justus eli onnellisesti elämänsä loppuun saakka prinsessan... Minkäs nimen me tälle prinsessalle annamme?" vaari kysyi uteliaasti kiusoitteleva hymy naamallaan.

Photobucket

"En minä tiedä! Vaikka, öö... Meri?" kihersin typeränä ja punastuin vähän.
"Ohoh! Tämä Meri taitaakin olla todella kaunis prinsessa? No, Jimi-Justus-prinssi ja Meri-prinsessa hankkivat ainakin sata lasta ja..."
"Vaari!" kiljaisin, tempaisin kirjan vaarin kädestä ja aloimme leikkisästi painia.

Photobucket

En ollut joulun jälkeen käyttänyt lahjaksi saamiani kiikareita, sillä ne muistuttivat siitä inhottavasta kauhun ja hädän täyttämästä yöstä, mutta nyt vaarin kanssa uskaltauduin viimein kokeilemaan ja tutkailemaan niillä tähtiä. Enää mieltäni ei edes kaihertanut se, että olin toivonut kaukoputkea ja saanutkin vain kiikarit, sillä vaari opetti minulle perinpohjaisesti kaikenlaisia tähtikuvioita ja kertoi jännittäviä tarinoita niistä.

Photobucket

Kiikaroimme pimeässä ja valvoimme ainakin kolmeen yöllä. Olipa onni, että sain noin mahtavan vaarin.

Photobucket

Sitten yhtenä iltana, kun olin iltapalalla ja valmistautumassa nukkumaan ja vihoviimeiseen kouluviikkoon ennen kesälomaa, vaari tepasteli olohuoneeseen äidin luo. Vaari vaikutti niin salamyhkäiseltä, että päätin vakoilla tämän juttuja ovelta.

Photobucket

Vaari puhui äidille hiljaisen matalalla äänellä, mutta sain kuin sainkin erotettua sanat "pakkaa tärkeät tavarat" ja "uusi elämä". Äiti katsoi hieman ymmällään vaaria ja minulle nousi iso pala kurkkuun. Mitä ihmettä oli tekeillä?

Photobucket

Vaari hymyili naurahtaen äidille ja sanoi olevansa paljastamatta enempää. Minä ryntäsin takaisin keittiöön syömään iltapalaleipäni loppuun. Mietiskelin siellä pääni puhki, että mitä kummaa vaari saattoi suunnitella...? En uskaltanut kysellä asiasta enempää, ja siksi en saanutkaan yöllä ollenkaan unta.

Photobucket

"Siinä se nyt on!" vaari sanoi ponnekkaasti äidille, joka myhäili kädet lanteillaan hymy varmaankin hiusrajassa asti.
"Mitäs pidätte?"
En saanut sanaa suustani. Katsoin vain tollosti silmät suurina kohti ehkä mahtavinta taloa kohti, jonka olin eläissäni nähnyt.

Photobucket

"Me asumme nyt täällä!" vaari toitotti, kuin olisi halunnut koko kadun kuulevan uuden osoitteemme.
"Mitä vielä odotatte? Menkää ihmeessä katsomaan!"

Photobucket

Ryntäsimme äidin kanssa kuin heikkopäiset kohti isoa omakotitaloa, jota vaari väitti uudeksi kodiksemme. Kiersimme sitä ulkoa ja sisältä, emmekä meinanneet saada siitä tarpeeksi.

Photobucket

"Äiti! Täällä on poreamme!" minä kiljuin.
"Jimi! Sinulla on ihan ikioma parveke!" äiti huusi takaisin.

Photobucket

Talo oli huikea. Siinä oli kolme kerrosta ja kaikille oma huone. Ja paljon muitakin huoneita!

Photobucket

Minua ehkä vähän harmitti se, että koulu oli loppunut juuri ja loma alkanut, sillä olisin mielelläni kutsunut uuden kotimme täyteen luokkakavereita vain näyttääkseni, etten enää asunut siinä pienessä murjussa kaupungin huonolla alueella. Tämä talo sijaitsi rauhallisessa naapurustossa, ja kaikki kadun talot näyttivät todella hyväkuntoisilta. Tietysti omamme oli kaikkein hienoin.

Photobucket

Oma huoneeni oli tolkuttoman mahtava ja iso, varmaan yhtä suuri kuin entinen talomme yhteensä. No, ainakin melkein. Minulla oli oma telkkari, tietokone ja jopa se parveke! Ja mikä parasta, parvekkeella komeili ikioma kaukoputkeni!

Photobucket

Illalla muuton kunniaksi äiti kokkaili meidän kaikkien herkkuruokaa: spagettia ja lihapullakastiketta. Pastan ja tomaattisen kastikkeen armonit leijailivat yläkertaan huoneeseeni yhdessä äidin hyräilyjen saattelemana, kuin kutsuen koko talonväen syömään.

Photobucket

"Isä, olen niin kiitollinen sinulle. Minun kai pitäisi..." äiti aloitti sopertaen saatuaan annoksen jaettua meille.
"Hys, hys! Nyt syödään ja nautitaan vain olostamme. Tämä on nyt meidän kaikkien uusi koti," vaari sanoi lempeästi ja tökkäsi haarukkansa isoimpaan lihapullaan, jonka lautaseltaan löysi. Minä otin vaarista mallia ja aloin hotkia omaa herkkuani.

Photobucket

"Olen niin onnellinen nyt, kun me olemme kaikki täällä. Et arvaakaan kuinka kiitollisia me Jimi-Justuksen kanssa olemme siitä, että saimme sinut takaisin. En ymmärrä miten aikoinani saatoin torjua sinut ja olla niin itsepäinen. Nyt luotan sinuun, rakastan sinua ja olen niin, niin, niin kiitollinen, ettet edes usko! Isä, sinä olet ihana suojelusenkelimme", äiti jatkoi tarinointia silmät kosteina.

Photobucket

"Hei äiti, älä nyt ala itkemään! Syö spagettisi ennen kuin minä syön sen!" töräytin takaisin ja vaari hekotti taustalla. Äitikin hymyili kyyneleisin silmin. Olinhan minäkin tietenkin kiitollinen vaarille tämän avusta ja kaikesta, mutta uskoin hänen tietävän sen ilman sanomistakin.
Hotkimme siinä sitten ruokamme, sotkimme suupielemme kastikkeella ja nauroimme pitkälle iltaan.

Photobucket

Kesäloma letkotteli siinä melko nopsasti uudessa kodissa. Olin saanut jopa kaverin tiedekerhosta, jota ylläpidettiin myös lomilla. Oikeastaan tämä kaveri ei ollut vain kaveri, vaan ihka ensimmäinen paras ystäväni!

Photobucket

Pojan nimi oli Elias, mutta kaikki kutsuivat häntä Elkuksi. Hän oli niin elämäntäyteinen ja iloinen tyyppi. Leikimme ja tapasimme lähes päivittäin joko minun luonani tai sitten Elkulla. Elkku ei asunut kovin kaukana uudesta talostamme, joten saatoimme nähdä usein. Näin me tutustuimmekin todella nopeasti toisiimme.

Photobucket

Elkku oli vieläpä samanikäinen kuin minä, eli täyttäisi tänä vuonna yhdeksän ja menisi kolmannelle luokalle. Lisäksi Elkku oli myös kiinnostunut samoista asioista kuin minä, eli tähdistä, planeetoista, ötököistä, roboteista, peleistä, avaruusolioista ja ties mistä. Elkulla oli kotona hurjat määrät erilaisia avaruusaiheisia videoita, joita tykkäsimme yhdessä katsella. Lisäksi Elkku oli lainannut minulle useita pleikkaripelejä, joista jaksoimme aina vain innostua uudelleen.

Photobucket

Elkku oli iloinen tyyppi, joka keksi aina hyviä puolia asioihin, olivatpa ne sitten kuinka surkeita tahansa. Siksi minä saatoinkin kertoa Elkulle kaikenlaisista ikävistä jutuista, kuten Kautosta. Näin saatoin unohtaa menneet, jotka niin usein aikaisemmin pujahtelivat vaivihkaa uniini muistuttamaan itsestään.

Photobucket

"Se tiedekerhon sijainen on tosi viisaan näköinen! Silmälasit ja kaikki..." Elkku sanoi. Olimme juuri tulleet kerhosta meille viettämään loppupäivää.
"Jep! Mutta se ei tiennyt, että Uranus on lähempänä Aurinkoa kuin Neptunus!" naurahdin.
"Ehkä se vain sekoitti ne?" Elkku huomautti, mutta nauroi silti: "Mutta eihän opettajat saisi sekoittaa tommoisia juttuja..."
"No ei niin! Mennäänkö tekemään jotain välipalaa alakertaan? Voidaan vaikka pelatakin jotain," ehdotin ja nousin jo ylös lattialta.

Photobucket

"Nyt kovempaa!" kiljuin tv-ruudulle syötyämme välipalaleivät, ja kannustin omaa pelihahmoani huitomalla nyrkkiä ilmaan.
"He-hee! Et voita kumminkaan", pelissä johdolla oleva Elkku sanoi ovelasti. Näpräsin ohjaintani kahta kauheammin, mutta mikään ei auttanut, kun kaiuttimista alkoi kuulla voitonmusiikki Elkun kunniaksi.

Photobucket

"No pöh! Uusi kierros!" huudahdin välittämättä tappiostani, ja laitoin pelin latautumaan uudelleen.
"Mutta jos voitat uudelleen, pelataan jotain, jossa minä olen voittamaton", uhosin ja aloin laskea mäkeä pelihahmollani. Elkku sen sijaan keskittyi hiljaa omaan laskuunsa ja voitti tietenkin toisenkin kerran.

Photobucket

Peliturnauksen jälkeen siirryimme takapihalle etsimään uusia ötököitä kokoelmaamme. Elkku tiesi aika paljon hyönteisistä, sillä hän oli pienempänä ollut luontokerhossa. Meillä oli jo muutamia luteita, erilaisia hämähäkkejä ja yksi iso sarvijaakko kokoelmissamme, mutta erityisesti halusimme napata itsellemme vielä perhosia ja koppakuoriaisia!

Photobucket

"Katsos tätä pikkiriikkistä öttiäistä. Osaatko sanoa, mikä se on?" Elkku tenttasi ja esitteli minulle sormiinsa nappaamaa sätkivää hyönteistä.
"Eikö tuo ole se lude? Metsälude? Sellainen meillä taitaa olla jo", vastasin ja tihrustin avutonta ötökkää.
"Jep, ihan oikein. Tiesitkö, että luteet luokitellaan nivelkärsäisten lahkoon?" Elkku sanoi tietävästi ja nakkasi lude-paran takaisin pusikkoon. Minä pudistin päätäni ja katsoin ihailevasti kaikkitietäväistä ystävääni.

Photobucket

Elkku auttoi minua usein myös läksyissä, kuten juurikin ympäristötiedossa ja muissa teoria-aineissa. Minä sen sijaan sain avustaa häntä puolestani matematiikassa.

Photobucket

Välillä mietin, että miten Elkun kaltainen todella iloinen ja fiksu poika halusi oikein viettää aikaa minunlaisen tylsimyksen kanssa. Elkku kertoi niin jännittäviä ja kiinnostavia juttuja, etten aina edes tahtonut uskoa kaikkea.

Photobucket

Koska olin saanut muuton yhteydessä huoneeseeni oman tietokoneen, Elkku tietenkin opetti minua käyttämään sitä. Äiti tosin oli huolissaan, että kannattaisiko minua vielä tämän ikäisenä muka totuttaa tietokoneisiin, mutta onneksi vaari sai puhuttua äidin ympäri. Kuulemma tarvitsisin vielä internettiä koulutehtäviini, joten olisi vain hyvä, jos osaisin käyttää tietokonetta oppimiseen.

Photobucket

Viestittelimme Elkun kanssa tietokoneella usein ja yleensä vielä melko myöhään. Elkku tiesi tosi monia hyviä sivustoja ja foorumeita, joita me molemmat innoissamme lueskelimme. Pelailimme myös kaikenlaisia hauskoja pelejä saamiemme nettikavereiden kanssa. Jouduin usein surffailemaan äidiltä salassa, sillä hän ei varmasti tykkäisi, jos kuulisi kuinka myöhään yöhön istuin välillä koneella.

Photobucket

Kun syksy alkoi lähestyä ja koulut alkoivat, myös ilman pimenivät, jolloin saatoin vaarin opastuksella opetella käyttämään kaukoputkea, tai oikeastaan teleskooppia. Elkkukin oli todella innoissaan tähtien tarkkailusta, ja lupasinkin opettaa sen hänelle, kunhan ensin itse osaisin kunnolla käyttää teleskooppia. Kerrankin minä saisin opastaa Elkkua jossain!

Photobucket

Vaarilla ei ollut enää yhtä paljon tekemistä kotona, nyt kun minä olin saanut uuden kaverin, joten hän kertoi etsivänsä itselleen uutta työpaikkaa. Aina aamupostin saapuessa vaari kiirehtikin ensimmäisenä hakemaan lehden ja selasi työnhakupalstaa kuumeisesti läpi.

Photobucket

Harmi vain, että vaari sattui olemaan jo niin vanha, ettei juuri kukaan työnantajista kutsunut häntä edes työhaastatteluun saakka. Minua harmitti vähän vaarin puolesta.

Photobucket

Äiti taasen oli tutustunut muutamiin naapuruston naisiin ja yritti viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, ikään kuin sulautuakseen joukkoon. Etenkin parin talon päässä asuva Sirja Pulliainen ja aivan kadun päässä asusteleva Milja Saukkonen vierailivat luonamme hyvin usein.

Photobucket

Äiti vain taisi olla hieman erilainen kuin Silja ja Milja, sillä joskus äiti sanoi minulle, ettei jaksa innostua naapureidensa puutarhanhoitovinkeistä sekä erilaisista jalkahoitorasva-keskusteluista. Ihmetellen kyselin tietenkin, että miksi ihmeessä äiti sitten vietti aikaansa näiden kahden kanssa. Vastaukseksi sain vain: "Pakkohan minun on. Mitä he muuten minusta ajattelisivat?"

Photobucket

Äiti selvästi kaipasi Teressaa, ja yritti nyt väkisin hankkia itselleen ystäviä tämän korvikkeeksi.

Photobucket

Koulussa minä ja Elkku olimme erottamattomat. Tai ainakin melkein, sillä harmiksemme emme olleet samalla luokalla. Välitunnit vietimme tietenkin tiiviisti yhdessä.
"Olen varma, että ensi vuonna, kun menemme jo neloselle, pääsemme samalle luokalle!" Elkku hehkutti välitunnilla, kun seisoskelimme lokerikkojen edessä.
"Jep. Opettajat kyllä tietävät, että olemme parhaat kaverit, joten pakkohan heidän on laittaa meidät samaan paikkaan", sanoin nyökytellen ja jatkoin: "Voin vaikka sanoa äidille, että pyytää opettajia tekemään niin."
Koulussamme oli sellainen systeemi, että kun alaluokilta siirrytään isompien puolelle koulua, luokat sekoitetaan ja ryhmät muodostetaan uudelleen.

Photobucket

"Minäkin voin sanoa isälle, että käskee opeja järjestämään meidät samalle luokalle, tai muuten lintsaan koko vuoden!" Elkku hekotti.
"Uuu, mikä kovis! Aika hurjaa sinulta!" kuului takaamme. Keltapaitainen Meri Broman ja tämän kaverit Lisbet ja Immi osoittelivat meitä ja kikattivat typerästi. Tyttöjengi oli ottanut minut ja Elkun silmätikuikseen heti, kun kolmosluokka oli alkanut, ja kiusoittelivat meitä milloin mistäkin. He pitivät meitä nörtteinä, sillä olimme kiinnostuneita avaruudesta, koneista ja hyönteisistä.

Photobucket

Elkku ei piitannut huutelusta, vaan jatkoi: "Tai voisimmehan me kirjoittaa opettajille kirjeen, jossa pyydämme kauniisti heitä sijoittamaan meidät samalle luokalle?"
"Se voisi olla hyvä idea..." innostuin, mutta Meri keskeytti minut huutamalla taustalta: "Ei teidän mitään kirjeitä tarvitse kirjoittaa! Olettehan opettajien lellipentuja! Sietäisitte saada ihan ikioman ryhmän, joka on vain hikisiä nörttejä ja ällöjä hikipinkoja varten!"
Immi ja Lisbet kihersivät Merin jutulle ja huusivat päälle: "Niinpä! Ihmeen kouluhiiret!"

Photobucket

Vilkaisin vihaisesti tyttöjä päin ja samalla mahaani kouraisi. Olin jo ykkösluokalta saakka ollut hieman ihastunut Meriin. Edes Elkku ei tiennyt tästä, koska tilanne oli niin hankala. Kiusattu nörttipoika onkin ihastunut kiusaajaansa. Aivan mahdoton yhtälö.

Photobucket

Vihaiset katseemme eivät karkottaneet tyttöjä. Kaikki kolme mulkoilivat inhottavasti takaisin ja Immi osoitteli meitä rallattaen: "Kouluhiiret, kouluhiiret..."
Silloin toivoin jopa olevani hiiri, jotta pääsisin pujahtamaan jonnekin lokerikkojen taakse piiloon kylmiltä katseilta.

Photobucket

Silloin välituntikello soi ja Meri, Lisbet ja Immi painelivat käytävälle kohti luokkaa. Me jäimme Elkun kanssa hölmistyneinä seisomaan paikoillemme.
"Ei noista kannata välittää", kuulin Elkun mutisevan minulle. Huomasin silti ystäväni äänessä epävarmuutta ja tiesin, ettei nimittely ollut aivan merkityksetöntä hänellekään.

Photobucket

En olisi koskaan uskonut, mutta kerroin vaarille ihastuksestani Meriin. En kuitenkaan maininnut pilkanteosta, sillä en halunnut Merin joutuvan sen takia vaikeuksiin, vaikka tyttö sai aiheutettua minulle välillä ihan liikaakin mielipahaa.
"Kuulostaapa mukavalta tytöltä tuo Meri", vaari hymäili ja heilutteli leppoisasti jalkojaan sängyllä, "Etkö kutsuisi häntä joskus tänne meille kylään?"

Photobucket

Tiesin, etten todellakaan voisi kutsua Meriä tänne.
"Ömm, kyllä kai - tai siis, en minä nyt vielä viitsi...", mutisin jotain vastaukseksi ja yritin ottaa vakuuttavan hymyilevän ilmeen, mutta mitä ilmeisimmin epäonnistuin siinä, sillä vaari sanoi:
"Ei mitään kiirettä. Toisinaan ihastuminen voi olla hankalaa, ja rakkaus on vielä sitäkin vaikeampaa. Ja ota nyt noista tytöistä selvää."
Vaari iski silmää ja sai minun oloni tuntumaan vähän helpottuneemmalta.
Ehkä vielä joku päivä...

BLUE OCTOBER - You Make Me Smile

maanantai, 18. maaliskuu 2013

ETUSIVU

18.3.2014
Yritän saada tämänkin sivun kuosiin, sillä kuvavarastoistani löytyy tarpeeksi materiaalia uuteen osaan. En sitä silti vielä julkaise, sillä haluan ensin varmistua Järväkorvien jatkumisesta ja tämän sivun ulkoasusta. Nyt puuhastelen lähinnä SimsalaSims2 -sivuni parissa, mutta sää nähdä josko melko kiireisestä aikataulustani löytyisi joku rakonen Järviksillekin. Eipä tässä sen kummempaa, kivaa tiistaita kaikille!


Alhaisena ryömin taas tänne vuodatuksen puolelle. Mun oli tarkoitus jatkaa Järväkorvia bloggerin puolella, mutta koska jostain järjettömäksi käyneestä syystä unohdin käyttäjätunnukseni lisäksi myös salasanani, blogger sai luvan jäädä. Täällä siis ollaan taas, terve vain uudistunut vuodatus. En tiedä opinko koskaan käyttämään tätä, tai tiedä edes haluanko, sen verran kämäiseltä vaikutti ensivaikutelma admin-puolella.

Ehkäpä saan nostettua Järväkorvan syvältä suosta, jonne sen sain dumpattua kohtuu syvälle. Siksi tulevien osien ilmestymisajankohdat tulevat olemaan erittäin viitteellisiä, ja toivon, ettei se tule aiheuttamaan turhaa päänvaivaa kellekään, vähiten minulle.
Hieman omahyväisellä tuulella kun olen, päätänkin nyt lopettaa tällä erää tähän ja siirtyä kirjoittelemaan tulevia osia.

  • Kirjoittaja - Aijca

    Haluan kokea sen tunteen, kun simsaiheista tarinaa kirjoittaessa oikeasti kiintyy luomiinsa hahmoihin ja heidän elämästään haluaa todella kirjoittaa. Siksi aloitin legacyn muiden mahtavien simstarinoiden joukkoon.

  • LC Järväkorva

    Legacy Järväkorva on The Sims 2 -pelillä toteutettu tarinamainen legacy challenge, jossa ei juurikaan seurata sääntöjä muuten kuin käymällä Järväkorvan sukua eteenpäin ja kirjoittamalla tarinaa heidän toisinaan hyvinkin vaiheikkaan ankeasta arjesta. Tavoitteeni on edetä sukulinjalla sinne tavoiteltuun kymmenenteen sukupolveen mahdollisimman lukuintoa herättelevästi. Järväkorvien tarinaa on vaikea määritellä mitenkään etukäteen juonellisesti tai aiheellisesti, se selviää sinulle parhaiten lukemalla.
  • Sauraava osa

    photo 5osa.png
    Uudet tuulet löytävät tiensä Järväkorvien arkeen monien mutkien kautta. Mutta tuovatko uutukaiset vihurit mukanaan hyvää vai pahaa? Selvää on ainakin se, että viimein on aika jättää taka-alalle vanhat maisemat.

    Suunnittelu: 100%
    Kirjoitus: 1%
    Kuvat: 100%

    Aikaisemmin ilmestyneet osat löydät täältä!
  • Linkitys

    Jos haluat linkittää sivuni, se onnistuu alla olevalla kuvalla. Linkitän tietenkin mielelläni takaisin, etenkin jos kyseessä on simsaiheinen sivusto! Voit kysyä sivujen linkittämisestä vaikkapa cboxissa. Kaikki linkittämäni sivut löytyvät täältä.

         1343920997_img-1aab581dd3ace52752eeafe83